Naapurien riiuttelua

Aloitan hyvillä uutisilla: sain tänään viimeisen eli KYMMENENNEN nimen naapurien kommenttina Villa Hongan projektiin, onneksi kaikki puoltavia! Asia ei  sinänsä ole suuremmasta päästä, mutta juttua tuntui kaikilla riittvän, kokonaisuutena tehtiin yli työpäivän urakka tässäkin projektissa. Niin paljon on nyt alueen historiaa (subjektiivisesti) päässä, että menee hetki sen sulattamiseen.

Arkkitehti ja rakennesunnittelija saatiin myös jo toista kertaa samaan aikaan käymään tontilla, hyvä niin. Keskustelu alkoi soljua oikeaan suuntaan ja itsekin sain taas uusia toimeksiantoja purkaa mm. yläkerran ullakon ja makuuhuoneen lattiaa sekä porrastasannetta. Kantavien rakenteiden löytäminen on muuten hankalampaa kuin odotin!

Alla nyt kuvia yläkerran purun eri osilta.

Purua ilmassa

Syksyiset viikot vierivät vaan eteenpäin ja verkkaisesti projektimmekin lähestyy seuraavaa virstanpylvästä. Pääsuunnittelija alkaa olla työnsä kanssa lähes valmis siirtämään viestikapulaa seuraavien suunnittelijoiden (rakenne, LVI, sähkö) käsiin, toki hän edelleen jatkossakin vastaa kohteen kokonaissuunnittelusta. Nyt alkaa myös oma pää saada hieman ”nakkia” eli työnämme on seuraavaksi käydä naapurit (~10) läpi ja saada heidän lausuntonsa aikaansaadulle asemakaavalle ja pääsuunnittelulle. Kävin tänään jo ensimmäisen luona, mutta torppa oli pimeä.

Kävimme viime viikonloppuna taas uudessa keittiökaupassa hakemassa toisenlaista näkemystä. Näin se vaan menee, että talo tekijän mukaan – pojat lähtivät reilun puolen tunnin oleskelun jälkeen tilan ja suuntasivat vieressä olevaan lelukauppaan! Itse on kyllä viime aikoina havainnut, että keittiön suunnitteluun kannattaa kyllä panostaa, onhan se kodissa ehkä suurimmalla rasituksella ja vieläpä näkyvällä sellaisella.

Arki tuntuu jotenkin hukkuvan kaikkeen muuhun, joten oma työ tämän projektin osalta tuppaa keskittymään viikonloppuihin. Totesin havahtuneena itsekin viime sunnuntaina, että ”jottain tarttis tehrä” – nykyisen talon osittainen purku on alkanut ja rojua alkaa olla ympäri kämppää. Olemme käyneet rakennusta läpi arkkitehdin ja rakennesuunnittelijan kanssa ja sieltä täältä on merkitty kohtia, jotka täytyy rikkoa auki esim. eristystarpeen selvitystä varten. Sorkkaraudan käsittelyn jäljiltä olo on vielä melko rauhallinen: sahanpurueristys sekä kattorakenteissa, sisäseinissä että lattialankkujen alla on kuivaa. Alakerran lankku on myös tervettä, lähes 30 mm paksua, joten sen mahdollista jatkokäyttöä tullaan selvittämään, sen alta löytyi kuivaa purua noin 240 mm korkeudelta. By the way, yläkerran seinästä löytyi Turun Sanomia vuodelta 1953, siellä oli aika jännä ilmoitus (kuva).

Erillishuomiona mainittakoon, että saimme lupahakemuksen osaksi tänään myös suunnitelman maalämpökaivon paikasta; 190 metrin poraus vaatii oman toimenpidelupansa, mutta se voidaan onneksi liittää osaksi varsinaista rakennuslupahakemusta.

Paljon on siis asioita meneillään, mutta purkamisen ohella ei vielä paljon konkretiaa ole ilmaantunut, sen aika tulee hieman myöhemmin. Luminen talvi kävi ensivisiitillä Turussa vajaa pari viikkoa sitten, mutta saimme onneksi pelastettua osan omenoista kellarin suojaan.