10.2.2013

Tiilenpäitä lukiessa

Talomme vanha keittiö sai siis huutia pari viikkoa sitten ja eilen oli sitten toisen purkuprojektin eli takan vuoro. Olin valmistautunut väsytystaisteluun takan kaatamiseksi hankkimalla iskuporavasaran ja reilusti reipasta mieltä, mutta lopputuloksena kumpaakaaan ei juurikaan tarvittu.

Purkutaistelun miestappioksi menee ainoastaan yksi Stanleyn vasara, joka väsyi rintamalla ja hajosi osiksi, ikänsä puolesta olisi kaveri ehkä jo muutenkin kuulunut reserviin. Tulevassa keittiössä oleva, joskus 80-luvulla eläkkeellä olevan kaupungin muurarin muuraama takka oli jykevä, mutta todella tehoton - vähän niin kuin Turun kaupunki!

Olimme siis varautuneet pidempään projektiin, mutta tiilet ja muu roska saatiin ihan käsipelillä pois talosta ja yllättävän nopeastikin! Tiiliverhouksen alta paljastui vanha hormiperusta ja päälle tehty punatiilitakka oli todellakin tehottomasti muurattu, eristeet ja lämpökanavat väärissä paikoissa. Lähikaupan kassa ja kotiväki tosin ihmetyksen paiskaamina katselivat niitä murjaaneja, jotka purkutyömaalta palasivat kotirintamalle kuitenkin ehjin nahoin!