Taas on näköjään muutama viikko vilahtanut ilman blogipäivitystä. Totta tosin sekin, että muuton jälkeen on ollut havaittavissa tietynlainen kiireen loppu, koska kaikkea ei ehkä tarvitse enää vääntää hampaat irvessä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tontilla on lepäilty pelkästään riippukeinussa, vaan osaprojekteja on tehty niin talon sisä- kuin ulkopuolellakin.
Loppukesän helteiden helliessä elokuun alkupuolta yritimme tehdä hommia mahdollisimman paljon ulkona. Eritoten vanhojen, sahattujen lautapinojen siirto sisätiloihin ja muiden lautojen sahausurakka edistyi suotuisassa säässä. Toki urakkaa riittää varmaan ensi vuodellekin, mutta kyllä ensi talvi ainakin pärjätään hyvin näilläkin puilla!
Saimme talon huoltotikkaat vihdoin kiinni seinään, niin kattohommat ja mm. huippuimurin asennus onnistuvat hieman aiempaa ketterämmin. Talon ulkoverhouksen maalaus on ollut myöskin edelleen mielessä, mutta oikean maalin arpominen onkin osoittautunut melko haasteelliseksi; kolmen testikerran jälkeen emme ole edelleenkään täysin tyytyväisiä/yksimielisiä - on harmaata, harmaanvalkoista ja ruskeaa, mutta mikään niistä ei oikein iske. Lisäksi syksy alkaa hiljalleen painaa päälle eli ulkomaalaaminen alkaa olla melko riskialtista ilman kosteuden ja sateiden lisääntyessä.
Helteet tosiaan tuntuivat loppuvan viikko sitten kuin seinään; lämpötilat tippuivat lähes kymmenellä asteella ja rankkasateet ukkospuuskineen pyyhkivät päivittäin yli kaupungin, vettä saatiin usein montakymmentä milliä päivässä. Kaiken säämyräkän keskellä saimme kuitenkin järjestettyä oman ravintolapäivämme 17.8., tällä kertaa Raksaravintola oli muuttanut muotoaan Kahvila Villa Hongaksi. Olimme arvioineet, että emme pääse lähellekään toukokuista vajaan sadan vieraan kävijämäärää, mutta elokuisen aurinkoinen sunnuntaisää houkutteli paikalle vajaat 70 vierasta nauttimaan kasvipiirakkaa, erilaisia marjapiiraita ja kakkuja sekä oman maan mehua. Tuotteiden menekki oli tarpeen, koska puutarha on suoltanut jo satokauden tuotteita heinäkuusta lähtien, ensin marjojen ja nyt runsaan omenasadon muodossa.
Kodin sisätiloissa alakerran viimeistelyt ovat olleet sivuosassa, se osa talosta on pyritty pyhittämään perheen toiminnoille ja tavaroiden järjestelyille. Huomio onkin siirtynyt yläkertaan, jossa pääsimme jo viimeistelemään makuuhuoneemme katon paneloinnin ja jatkamaan samaa kattoprojektia toisessa makuuhuoneessa. Yläkerran "maalaustehdas" yrittää tuottaa valkoista paneelia asentajien tarpeeseen, mutta onneksi hommaa voidaan tehdä melko kiireettömästi, koska muutakin proggista aina löytyy. Laattahommat alkavat myös hiljalleen tulla tiensä päähän, kun sekä yläkerran vessan lattia ja keittiön hellan vierusta saatiin valmiiksi mustien laattojen ja saumauksen kera. Kunhan yläkerran katto saadaa kutakuinkin umpeen, voimme jatkaa siistimistä levyttämällä laminaatit yläkerran lattiaan; tämä toimenpide toivottavasti myös vähentää kipsipölyä, jota on tupannut kulkeutua alakertaan emäntäväen harmiksi.
Talon kellari on ollut tähän asti kutakuinkin romuvarasto ja muuttokuorman välivarasto. Tiloja on nyt kuitenkin ryhdytty hieman siivoamaan ja järjestelemään, jotta mm. polttopuut saadaan kuivaan tilaan ja muutkin tavarat hieman tehokkaammin säilytykseen. Muutenkin on varmaan mukavampi keväällä avata hieman siistimmän kellaritilan ovet ilman pelkoa, että mikä pino romahtaa ensimmäisenä. Kyllä se syksy sieltä kuitenkin tulossa on; alkuviikosta laitoimme jo hieman lämpöä päälle ja takkatulikin on loimunnut parina iltana tunnelmaa luoden. Kuten työkaverillekin sanoin, kun kyseli muuton jälkeisiä tuntoja: "paskemminkin voisi asiat olla!"
Loppukesän helteiden helliessä elokuun alkupuolta yritimme tehdä hommia mahdollisimman paljon ulkona. Eritoten vanhojen, sahattujen lautapinojen siirto sisätiloihin ja muiden lautojen sahausurakka edistyi suotuisassa säässä. Toki urakkaa riittää varmaan ensi vuodellekin, mutta kyllä ensi talvi ainakin pärjätään hyvin näilläkin puilla!
Saimme talon huoltotikkaat vihdoin kiinni seinään, niin kattohommat ja mm. huippuimurin asennus onnistuvat hieman aiempaa ketterämmin. Talon ulkoverhouksen maalaus on ollut myöskin edelleen mielessä, mutta oikean maalin arpominen onkin osoittautunut melko haasteelliseksi; kolmen testikerran jälkeen emme ole edelleenkään täysin tyytyväisiä/yksimielisiä - on harmaata, harmaanvalkoista ja ruskeaa, mutta mikään niistä ei oikein iske. Lisäksi syksy alkaa hiljalleen painaa päälle eli ulkomaalaaminen alkaa olla melko riskialtista ilman kosteuden ja sateiden lisääntyessä.
Helteet tosiaan tuntuivat loppuvan viikko sitten kuin seinään; lämpötilat tippuivat lähes kymmenellä asteella ja rankkasateet ukkospuuskineen pyyhkivät päivittäin yli kaupungin, vettä saatiin usein montakymmentä milliä päivässä. Kaiken säämyräkän keskellä saimme kuitenkin järjestettyä oman ravintolapäivämme 17.8., tällä kertaa Raksaravintola oli muuttanut muotoaan Kahvila Villa Hongaksi. Olimme arvioineet, että emme pääse lähellekään toukokuista vajaan sadan vieraan kävijämäärää, mutta elokuisen aurinkoinen sunnuntaisää houkutteli paikalle vajaat 70 vierasta nauttimaan kasvipiirakkaa, erilaisia marjapiiraita ja kakkuja sekä oman maan mehua. Tuotteiden menekki oli tarpeen, koska puutarha on suoltanut jo satokauden tuotteita heinäkuusta lähtien, ensin marjojen ja nyt runsaan omenasadon muodossa.
Kodin sisätiloissa alakerran viimeistelyt ovat olleet sivuosassa, se osa talosta on pyritty pyhittämään perheen toiminnoille ja tavaroiden järjestelyille. Huomio onkin siirtynyt yläkertaan, jossa pääsimme jo viimeistelemään makuuhuoneemme katon paneloinnin ja jatkamaan samaa kattoprojektia toisessa makuuhuoneessa. Yläkerran "maalaustehdas" yrittää tuottaa valkoista paneelia asentajien tarpeeseen, mutta onneksi hommaa voidaan tehdä melko kiireettömästi, koska muutakin proggista aina löytyy. Laattahommat alkavat myös hiljalleen tulla tiensä päähän, kun sekä yläkerran vessan lattia ja keittiön hellan vierusta saatiin valmiiksi mustien laattojen ja saumauksen kera. Kunhan yläkerran katto saadaa kutakuinkin umpeen, voimme jatkaa siistimistä levyttämällä laminaatit yläkerran lattiaan; tämä toimenpide toivottavasti myös vähentää kipsipölyä, jota on tupannut kulkeutua alakertaan emäntäväen harmiksi.
Talon kellari on ollut tähän asti kutakuinkin romuvarasto ja muuttokuorman välivarasto. Tiloja on nyt kuitenkin ryhdytty hieman siivoamaan ja järjestelemään, jotta mm. polttopuut saadaan kuivaan tilaan ja muutkin tavarat hieman tehokkaammin säilytykseen. Muutenkin on varmaan mukavampi keväällä avata hieman siistimmän kellaritilan ovet ilman pelkoa, että mikä pino romahtaa ensimmäisenä. Kyllä se syksy sieltä kuitenkin tulossa on; alkuviikosta laitoimme jo hieman lämpöä päälle ja takkatulikin on loimunnut parina iltana tunnelmaa luoden. Kuten työkaverillekin sanoin, kun kyseli muuton jälkeisiä tuntoja: "paskemminkin voisi asiat olla!"
