Sommartiden...ei kun siis joulu on taas!

Paljon on lankkua ja tilpehööriä pistetty asentoon eri puolille kämppää, mutta vihdoin tuli aika ottaa pieni aikalisä raksahommista, päätimme vetäytyä lepolomalle etelään. No, oli se periaatteessa loma, muta aika hektinen sellainen, joten täytynee kevään tullessa herkistyä oman puutarhan kätköön sen varsinaisen levon tarpeessa! Turkulainen joulunalussää vaan on nykyään kaikkea muuta kuin kiitollinen: vettä, tuulta ja jopa myrskyä!

Projekti on ottanut verkkaisia, mutta vakaita askeleita lähinnä yläkerrassa. Saimme hankittua noin kuukausi sitten yläkerran harmaat lattialaminaatit - netistä, totta kai - mutta ihan hyvätltä näyttää näin alkulämmittelyn jälkeen. Vanhempien makuuhuone kun on kaikista suorakulmaisin, se oli helpoin lattiapinta aloittaa laminaattien kanssa. Aika nopeasti alkoi valmista syntyäkin ja kokonaisuudessaan muutamassa tunnissa oli reilu kymmenen neliötä ansiokkaasti laminoitu.

Kattopintojen maalaus on edennyt äsken mainitun laminointiurakan edellä ja hyvää jälkeä on paneelikattomaalilla syntynyt. Urakka toki jatkuu edelleen, mutta lattiapojat (=me) pääsevät varmaankin pian aloittamaan pääosan eli arkiolohuoneen päällystämistä. Takkamuurin ympäristössä saatiin eilen tehtyä muuraus-/kohennuslaastaus sisämuurille, joka ulottuu yläkerrassa sekä arkiolohuoneeseen että vessaan - ohuen pintarappauksen jälkeen siirrymme lattiatasolle taas siistempiin sisähommiin.

Joulu on ensi viikolla. Olimme viime vuoden evakossa, joten kuusi jäi silloin saapumatta joulurauhan tuojana. Tänäkään vuonna emme varsinaista joulun herkistymistä juhlista omissa tiloissa, mutta kyllä mielestäni paikka silti vaatii oikean kuusen iloa tuottamaan - katsotaan, josko saataisiin valoja myöskin etupihan "ulkovarusteisiin".

                       Merry Xmas, you all!

Lasareettiin ja takaisin

Viime päivät ovat edustaneet Turussa jo perinteistä marraskuun ilmanalaa: lämpöä on noin 10 astetta, mutta aamuja ja iltoja hallitsevat sade, pimeys, sumu ja kosteus.

Blogipäivityskin oli tässä myös hetken telakalla, kun oma koneisto vihelsi pelin poikki ja jouduin muutamaksi päiväksi lääkärihoitoon. Diagnoosina oli lähinnä sydänlihastulehdus, sekin luultavasti itse aiheutettu ja kun hoitoajan päälle tuli kuukauden verran rasituskieltoa, ihan itseä on tässäkin syyttäminen, kun ei muka sahaan saa tarttua!

Näistä pienistä pompuista huolimatta projekti on kuitenkin edennyt muiden vetovoimalla. Sinällään hieman näkymätön, mutta sitäkin merkityksellisempi listatyömaa on edennyt alakerrassa. Muutenkin alakerran arkielämä on jotenkin mennyt uomiinsa, vaikka perhe hieman joutuukin elämään jatkojohtojen. puutteellisen valaistuksen ja osittaisen leirielämän keskellä.

Yläkerrassa kattotyömaa on ottanut ratkaisevia loppuaskelia, viimeiset paneelikappaleet odottavat naulaajaansa. Työmaaosan lähestyessä maaliaan, lisäpuutavaraa on pitänyt välillä hakea useampaan kertaan ja eksoottisemmat sormipaneelit vaativat projektilaisia jalkautumaan aina Vehmaalle asti, mutta sieltäkin kotiin selvisivät!

Seuraavaksi ohjelmassa olisi asennettujen kattopaneelin päällemaalaus, mutta varsinkin lattiatavara saisi tulla - mutta ensin se pitäisi valita ja tilata! Luulen, että kipsilattian päälle tuleva, haluttu laminaattimalli on kutakuinkin haarukoitu, mutta mitä enemmän aikaa viettää internetin ihmeellisessä maailmassa, sitä enemmän tulee ajatuksia, että "mitä, jos kuitenkin".

Syksyn satoakin on edelleen prosessoitu, kellarin komero täyttyi pullotetusta ja pussitetusta omenamehusaaliista, myös oraville keräsimme satoa näytille.

Täytyy myöntää, että reilu kolme kuukautta muuton jälkeen oma työtahti ei ole kyllä ollut odotusteni arvoinen eli jollain tapaa on jäänyt löytymättä "kohta, mistä lähteä jälleen liikkeelle". Pihahommatkin on saatu sellaiseen rotiin, että niillä voi hyvin mennä häpeilemättä seuraavaan kevääseen. Tästäkin syystä voi todeta, että varsinkin yläkerta on nyt se osa, joka odottaa katkeamatonta huomiota ja uutteraa tekemistä. Tätäkin asiaa osaltaan edesauttaa aiemmin todettu fakta, että perheen tiivis leirielämä alkaa hiljalleen saavuttaa pisteen, jonka jälkeen yhteiseen arkeen osallistujille myönnetään hieman laajempi elintila.

Lunta ei siis täällä ole vielä näkynyt, kesäkumit säilyvät siis pakettiauton alla, antaa talven tulla ja yllättää! Ensimmäiset joulukuvastot ovat jo kotilaatikkoon tippuneet, mutta onneksi projektiryhmä ottaa vielä nopean "lämpökäsittelyn ennen" lanttulaatikkoa ja pukin tuloa!

Kettu! Tänään satoi talven ensimmäiset hiutaleet - siitä se taas alkaa, taas yllätti ja vielä ruotsalaisuuden päivänä!

Pihaa raivatessa

Niin se lokakuukin sitten jo tuli ja tuntuu, että hommia riittää yhä edelleen niin sisällä kuin ulkona! Kelit ovat onneksi pysytelleet vielä siedettävinä, ainoastaan parina aamuna mittari on ollut nollan tienoilla, muuten on saatu nauttia melko lempeästä ja aurinkoisestakin syyssäästä.

Hommia tehdessä huomaa kuitenkin syksyn etenevän, kun pimeä tulee jo melko aikaisin eikä varsinkaan pihalla ole juurikaan vielä valoja asennettu. Tavoitteena on, että saisimme edes ulko-ovien päälle valaistuksen asennettua ennen talven tuloa, muutoin saattaa aamukolaamiset mennä aikamoisessa hämärässä.

Sisällä ikkunoiden listoitus on hiljalleen edennyt alakerrassa, lisäksi pientä fiksaamista siellä ja täällä. Sähkötöiden urakoimisen kanssahan meillä on ollut pieniä henkilöresurssihaasteita, nyt olisi kuitenkin hyvä saada alakerran kattovalot kuntoon ennen todellista sydäntalvea. Niin ja vaikka kovin kylmiä kelejä ei vielä ole ollutkaan, kyllä takkaa ja eritoten aamuisin puuhellaa on ollut mukava käyttää niin lämmön kuin tunnelman tuottamiseen.

Yläkerrassa kattopanelointi alkaa olla kutakuinkin taputeltu, paneelilauta ei sitten vaan ihan riittänyt, vaikka sitä 1,6 kilometriä alunperin hankittiinkin! Ihmeellistä, että koko tuo määrä on itse maalattu ja kattoon naputeltu - ja siltikään ei riittänyt, vaan kävin viime viikolla hakemassa pari pakettia lisää.

Ulkona olen yrittänyt raivata pihaa niin, että puukasat on saatu joko siirrettyä polttopuina kuivaan kellariin tai sitten vielä naulaiset laudanpätkät pressun alle ensi kevään aurinkosäitä odottelemaan, silloin on taas kiva paistatella pihahommissa. Viimeiset ruohonleikkuut ja omenasadon kerääminen talteen ovat olleet viime aikoina pääosassa. Tänäänkin aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta ja lämpöä reippaasti yli 15 astetta - mukavaa!

Syksyä kohden

Syyskuu on projektin osalta edennyt pitkälti yläkerran katto-osissa, vaikka muu elämä ja pienet asiat ovatkin sijainneet lähinnä alakerrassa ja pihapiirissä.

Sadonkorjuun aika

Taas on näköjään muutama viikko vilahtanut ilman blogipäivitystä. Totta tosin sekin, että muuton jälkeen on ollut havaittavissa tietynlainen kiireen loppu, koska kaikkea ei ehkä tarvitse enää vääntää hampaat irvessä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tontilla on lepäilty pelkästään riippukeinussa, vaan osaprojekteja on tehty niin talon sisä- kuin ulkopuolellakin.

Loppukesän helteiden helliessä elokuun alkupuolta yritimme tehdä hommia mahdollisimman paljon ulkona. Eritoten vanhojen, sahattujen lautapinojen siirto sisätiloihin ja muiden lautojen sahausurakka edistyi suotuisassa säässä. Toki urakkaa riittää varmaan ensi vuodellekin, mutta kyllä ensi talvi ainakin pärjätään hyvin näilläkin puilla!

Saimme talon huoltotikkaat vihdoin kiinni seinään, niin kattohommat ja mm. huippuimurin asennus onnistuvat hieman aiempaa ketterämmin. Talon ulkoverhouksen maalaus on ollut myöskin edelleen mielessä, mutta oikean maalin arpominen onkin osoittautunut melko haasteelliseksi; kolmen testikerran jälkeen emme ole edelleenkään täysin tyytyväisiä/yksimielisiä - on harmaata, harmaanvalkoista ja ruskeaa, mutta mikään niistä ei oikein iske. Lisäksi syksy alkaa hiljalleen painaa päälle eli ulkomaalaaminen alkaa olla melko riskialtista ilman kosteuden ja sateiden lisääntyessä.

Helteet tosiaan tuntuivat loppuvan viikko sitten kuin seinään; lämpötilat tippuivat lähes kymmenellä asteella ja rankkasateet ukkospuuskineen pyyhkivät päivittäin yli kaupungin, vettä saatiin usein montakymmentä milliä päivässä. Kaiken säämyräkän keskellä saimme kuitenkin järjestettyä oman ravintolapäivämme 17.8., tällä kertaa Raksaravintola oli muuttanut muotoaan Kahvila Villa Hongaksi. Olimme arvioineet, että emme pääse lähellekään toukokuista vajaan sadan vieraan kävijämäärää, mutta elokuisen aurinkoinen sunnuntaisää houkutteli paikalle vajaat 70 vierasta nauttimaan kasvipiirakkaa, erilaisia marjapiiraita ja kakkuja sekä oman maan mehua. Tuotteiden menekki oli tarpeen, koska puutarha on suoltanut jo satokauden tuotteita heinäkuusta lähtien, ensin marjojen ja nyt runsaan omenasadon muodossa.

Kodin sisätiloissa alakerran viimeistelyt ovat olleet sivuosassa, se osa talosta on pyritty pyhittämään perheen toiminnoille ja tavaroiden järjestelyille. Huomio onkin siirtynyt yläkertaan, jossa pääsimme jo viimeistelemään makuuhuoneemme katon paneloinnin ja jatkamaan samaa kattoprojektia toisessa makuuhuoneessa. Yläkerran "maalaustehdas" yrittää tuottaa valkoista paneelia asentajien tarpeeseen, mutta onneksi hommaa voidaan tehdä melko kiireettömästi, koska muutakin proggista aina löytyy. Laattahommat alkavat myös hiljalleen tulla tiensä päähän, kun sekä yläkerran vessan lattia ja keittiön hellan vierusta saatiin valmiiksi mustien laattojen ja saumauksen kera. Kunhan yläkerran katto saadaa kutakuinkin umpeen, voimme jatkaa siistimistä levyttämällä laminaatit yläkerran lattiaan; tämä toimenpide toivottavasti myös vähentää kipsipölyä, jota on tupannut kulkeutua alakertaan emäntäväen harmiksi.

Talon kellari on ollut tähän asti kutakuinkin romuvarasto ja muuttokuorman välivarasto. Tiloja on nyt kuitenkin ryhdytty hieman siivoamaan ja järjestelemään, jotta mm. polttopuut saadaan kuivaan tilaan ja muutkin tavarat hieman tehokkaammin säilytykseen. Muutenkin on varmaan mukavampi keväällä avata hieman siistimmän kellaritilan ovet ilman pelkoa, että mikä pino romahtaa ensimmäisenä. Kyllä se syksy sieltä kuitenkin tulossa on; alkuviikosta laitoimme jo hieman lämpöä päälle ja takkatulikin on loimunnut parina iltana tunnelmaa luoden. Kuten työkaverillekin sanoin, kun kyseli muuton jälkeisiä tuntoja: "paskemminkin voisi asiat olla!"

Urakka ja kesä jatkuvat

Pian tulee pari viikkoa täyteen asumista uudessa osoitteessa. Tavarat ovat hiljalleen löytäneet paikkojaan, joskin edelleen järjesteltävää riittää. Jotenkin on kuitenkin mielelle rauhaisampaa, kun ei tarvitse kämpätä kahdessa eri lokaatiossa ja kulkea päivittäin niiden kahden väliä. Toki tietysti asuminen remontin keskellä tuo mukanaan myös omat piirteensä. Ensimmäisenä aamuna satuin heräämään jo viiden jälkeen eikä tämä näky kyllä harmittanut - eikä tee sitä edelleenkään!

Kesähelteen ja ajoittaisten ukkoskuurojen lomassa olemme viime päivinä puuhailleet enemmän pihapiirissä. Lautakasoja on pyritty pienentämään kuskaamalla niitä pressukatokseen syksyn ja talven varalle. Varasto on jo kutakuinkin täynnä, mutta naulatalkoita ja sahattavaa riittää edelleen. Eiköhän näillä mökki saada pidettyä lämmössä. Olemme myös testanneet talon ulkoverhousmaalin sävyä seinäpintaan. Harmaa väri on todettu oikeaksi, nyt pitäisi vielä haarukoida tarkka sävy ja himmeysaste - kun ei näköjään hieman kiiltävä maalipinta näytä sopivan vanhan puutalon tyyliin. Vanhan ohella pitää tietenkin olla jotain uuttakin: saimme asennutettua uuden antennin talon katolle, joten nyt saadaan taas hoidettua perheen viihdenälkäkin.

Sisällä olemme keskittyneet oviaukkojen karmien peittämiseen. Hankimme koivuvaneria, joilla seinärakenteet saadaan oviaukoissa piiloon; joihinkin saattaa myöhemmin tulla lopullinen väliovi, jotkut taas jäävät pelkiksi aukoiksi. Vaneripinnat voidaan sitten viimeistellä maalilla ja peitelistalla. Listaa on isketty jo myös ikkunakarmeihin ja se kyllä tekee ikkunasta jälleen kerran viimeistellymmän näköisen - täytyy tosin todeta, etten millään muotoa voi suositella jiirien ja eritoten tuplajiirien askastelua kenellekään, muutamia perskeleitä on matkan varrella kuulunut. Toisaalta, näitä hommia ei myöskään kannata antaa ns. "ammattilaisten" kontolle, jälki on luultavasti yhtä roisia ja hinta kova!

Yläkerran pinnat odottavat vielä omaa urakointiansa. Lattiaa ja kattoa voisi jo periaatteessa alkaa työstää, mutta varsinkin viime aikojen helteet eivät ole oikein motivoineet rehkimään yläkerrassa. Parempi siis nyt vaan puuhastella pihalla ja odotella sadon kypsymistä, omenoita on ainakin tulossa taas tupa täyteen!

The Muutto

Viime keskiviikon tarkastus meni lopulta ihan OK, vaikka toki tarkastajan piti tehtäviinsä kuuluvana hieman kitistä sieltä sun täältä. No, palaute oli osin ihan aiheellista kun tiedossa on, että talo ei kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa täysin valmis. Yhden pointin lupasin hoitaa per heti eli huippuimurin asentamisen talon katolle. Näin saadaan talossa ilma kiertämään edes auttavalla tasolla siihen asti, kunnes varsinainen koneellinen ilmanvaihto polkaistaan käyntiin. Eli vaaleanvihreää valoa saimme muuttopuuhille!

Loppuviikko menikin joko vuokra-asunnon tavaroita laatikoihin keräillessä tai Villa Hongan viime hetken ahkerointien parissa (kodinhoitohuoneen yläkaapit, listoitus ja maalaus sekä erinäiset fiksaukset).

Viikonloppua kohden tavaravirta voimistui merkittävästi, virraten kohti uutta määränpäätä. Viikonlopuksi jäivät suurimmat ja painavimmat kuormat, mutta kuin ihmeen kaupalla - tai hyvällä harjoittelulla - siivotun vuokrakämpän ovi sulkeutui meidän osaltamme viimeisen kerran sunnuntaina noin klo 18.30. Sen jälkeen pääsi ihmettelemään uutta paikkaa, joka oli parissa yössä muuttunut rakennustyömaasta yhden perheen unelmakodiksi, tosin hieman sekaiseksi sellaiseksi. Kiitos kaikille urakassa avustaneille, iso käsi teille!

Laatikoita ja tavaroita lojuu edelleen kasoissa ympäri taloa ja kellaria. Yläkerran ollessa vielä kesken, eläminen keskittyy nyt pelkästään alakertaan, joten osa omaisuudesta (valokuvat, kirjat, lehdet, taulut, yms) joutunevat vielä jonkin aikaa odottelemaan varsinaista sijoitustaan.

Keli oli muuttoviikonloppuna osin helteinen ja toki ukkoskuuroja osui myös välillä kohdallemme. Ensimmäinen aamu uudessa kodissa avautui kesäisen aurinkoisen, siitä ei tosin väsymyksestä johtuen päässyt ihan täysillä nauttimaan. Eilinen ilta oli kuitenkin ensimmäinen, kun sai oikein luvan kanssa vaan olla ja puuhastella jotain talon parissa, pääsipähän talon retronumerointi saunarakennuksen seinään. Tässä on ihmisen hyvä olla ja elää! Mutta urakka jatkuu...