Yläkerran lattia kannen alle

Otsikon mukaisesti saimme kuin saimmekin yläkerran lattiapinnat vihdoin pinnoitettua eli harmaa lattialaminaatti peitti kipsivaletun rakennuspinnan; sisäsiisteyden edistymisen lisäksi se merkitsi myös ainaisen kipsipölyn loppumista. Alkuperäisen 23 laminaattipaketin kokonaisuutta jouduttiin kasvattamaan muutamalla lisäpaketilla, joten kokonaisuutena yläkertaan mennee noin reilu 26 pakettia.

Lattian valmistumisen myötä pidimme taas siivouspäivän, jolloin siivosimme pintoja, siirsimme rakennustavaroita uusiin paikkoihin, mutta mikä parasta, osa materiaalista poistui jo näyttämöltä kellariin jatkokäsittelyä odottamaan.

Yläkerran vessan kattopinta saatiin myös siistimpään ja valmiimpaan kuosiin, kun viimeinen gyproc-levy löysi paikkansa vinokatosta. Katto-osion muoto ja tila oli sellainen, että levymuotin suunnittelu, leikkaaminen ja asennus veivät rutosti aikaa, joten tästäkään osa-alueesta ei kannata muovata itselleen tulevaisuuden urasuunnitelmia! Kattopinta valmistui vihdoin, kun myös maalatut mäntyrimat asennettiin paikoilleen - ihan siisti himmeli siitä tuli!

Kaiken ahertamisen ohella joku on näemmä ehtinyt vielä hoitamaan vielä entisöintejäkin eli tuleva Villa Hongan kalusto alkaa saada muotoaan. Lisäksi pihallakin on ehditty pyörähtämään, nyt kun edes jonkinlaiseksi talvisääksi tätä on voinut kutsua.

Nuutti meni jo

Saimme juuri taputeltua joulun siis päättyneeksi, kun Nuutin päivän kunniaksi joulukuusemme - tai mitä siitä oli jäljellä - lensi puolikaaressa ovesta pihalle. Oletin, että siirto sujuisi helpommin, mutta tanskalainen kuusenkaltainen oli ilmeisesti jo alusta alkaen päättänyt laskea lähes kaikki neulaset tuvan sisään, niitä nimittäin riittää,

Ylälerran urakka on omista odotuksista poiketen edennytkin taas joutuisasti, kun olemme saaneet jo kahden makuuhuoneen lattiat laminoitua ja aulakin on jo lähes puolivälissä.

Muurin uuspinnoittaminen tuli vihdoin valmiiksi! Monien miettimisten, suunnittelujen ja tasoitekerrosten jälkeen antiikkilaasti näyttää itse asiassa ihan hyvältä lopullisessa pinnassa, jopa ihan itsensä tekemänä! Työlaadun tasaisuudessa toki on vielä tekemistä, mutta siltikin tässä on ihan hyvä alku (=loppu eli toista en tee).

Jess, kiitos pieni breikki! Lähdemme pienelle leporisteilylle, ehkä siellä kirkastuu ajatus mm. saunaoven asennuksesta, sähkötyön jatkamisesta sekä yläkerran veskin katon viimeistelystä.

Yhä ylös yrittää

Niin saatiin taas vuodenvaihteen pyhätkin lusittua ja kinkut syötyä! Kyllä osaa kelit olla oikukkaita, kun viime aikoina on saatu kaikkea; plusasteista ja vesisateesta on nopeasti vaihdettu lumeen ja paukkupakkasiin ja taas takaisin. Onneksi joulunaika sentään saatiin viettää valkoisissa maisemissa.

Pyhien jälkeen on ollut halu ottaa raksalla taas pieni ryhtiliike ja tehostaa toimintaa. Yläkerrassa saha on soinut ja pensselit sutineet oikein urakalla, kun paneelikatto alkaa olla kutakuinkin jälkimaalattu, ikkunasmyygit pääosin paikoillaan ja muut pienet "puusepän viritykset" ovat saaneet jonkinlaisen ratkaisun.

Omana ristinä on ollut lähinnä yläkerran muuripinnan tasoittaminen ja pinnoittaminen. Yrittämisen halulla sekä pienellä käsityöllä sain vanhan, osin jo rikkoutuneen laastipinnan tasoitettua. Karkeimpiin osiin käytin ihan muurauslaastia, mutta loppusiloitus hoitui tiilitasoitteella, joka on kyllä ollut erinomaisen helppo työstää jopa amatöörillekin! Sen lisäksi tiilitasoite antaa paremman pitopinnan lopulliselle käyttöpinnoitteelle, joka meidän tapauksessa on karkeaa antiikkilaastia. Työmaa on hieman vielä kesken, mutta sen osalta loppu kuitenkin jo häämöttää. Se todettakoon, että eivät nuo laastihommat kyllä ikinä kuulu niihin kaikista sisäsiisteimpiin urakoihin.

Mainitsinkin jo nuo "viritykset", niitä on ollut pohdinnassa parikin. Portaiden yläpäässä jököttää yksi ilmastointiputki, joka alunperin piti piilottaa väliseinän sisään. Väliseinä jäi kuitenkin tulematta, koska jouduimme peittämään pikkunurkkauksen (=työnimellä pleikkarinurkka) toisen seinän kokonaan muiden ilmastointiputkien tieltä. Päädyimme siis portaiden puolella avoimeen kaideratkaisuun, mikä taas työ tilaan enemmän valoa. Se työmaa tosin odottaa vielä tekijäänsä, mutta ilmastointiputken ympärille rakennettiin nyt kakkoskakkosrunko, jonka päälle olisi tarkoitus iskeä paneelipinta. Kyseinen nurkkaus on myös muuta huonetilaa matalammalla noin 30 sentin verran, joten oviaukkoon on nyt saatu jollain tapaa porrasrunko yhdelle askelmalle. Ratkaisu on sinällään OK, mutta tällaiseen näpertämiseen menee yllättävän paljon aikaa ja tupakkia - jos siis polttaisi.

Yläkerran vessakin alkaa hiljalleen saada seinä- ja kattopinnoille peitettä, kun oma muurityömaani on sen osalta saatu tehtyä. Vessan kattoon päätimme rakentaa samanlaisen rimoituksen kuin tehtiin alakerran kodinhoitohuoneeseen. Alle asennettiin läpiviennein koivuvanerilevy, johon sitten ammuttiin tällä kertaa valkoiseksi maalatut mäntyrimat. Pinta-ala on onneksi huomattavasti pienempi kuin alakerrassa, joten urakka etenee suhteellisen nopeasti.

Maalauksen ja muiden töiden hiljalleen valmistuessa pääsemme varmaan kohta jatkamaan yläkerran lattiapinnan laminointia. Se taas tietää sitä, että koko yläkerta alkaa hiljalleen näyttää huomattavasti valmiimmalta ja - ehkä - voimme kohta suunnitella yläkertaan muuttoa ainakin joidenkin tavaroiden osalta. Aika alkaa myös olla kypsä the sähkärin paluulle eli yläkerran kytkennät ja muut loppusäädöt alkavat olla suoritusvalmiudessa.

Vaikka Turun kelit ovatkin heitelleet suuntaan jos toiseen viime aikoina, olemme melko tunnokkaasti käyttäneet alakerran pönttöuunia ja puuhellaa. Se on näkynyt myös polttopuuvaraston hupeamisena, ensimmäinen kuormalavallinen on kohta kulutettu, tosin niitä on vielä 6-7 jäljellä, joten ihan puupulasta ei vielä oikein kehtaa puhua.