Syyssatoa

Homma etenee kovin verkkaisesti, mutta hiljalleen alkaa tulostakin syntyä. Saimme tänään päätettyä pää- ja rakennussuunnittelijan hankinnan, mutta koska sopimus vielä puuttuu, ei siitä sen enempää. Kovin vaikeaa oli kuitenkin eri tarjousten vertailu, koska yhteismitallisuudesta ei ollut tietoakaan. Vaikka jotain valoa nyt tuntuukin kiiluvan putken päässä, kovin edelleen ihmetyttää paikallisten suunnittelijoiden flegmaattisuus tällaisille projekteille – toisaalta ”ei tartte, jos ei haluu”. Kunhan homma lähtee käyntiin, laitan ”kädettömien” nimet taululle!

Rakennussuunnittelun ohella itseäni alkoi noin kuukausi sitten kiinnostaa uuden kodin lämmitysratkaisu. Kohteessa on tällä hetkellä perinteinen ratkaisu eli suora sähkölämmitys pattereilla ja yhdellä – joskin kuuleman mukaan vajaatoimisella – takalla. Emme yhtäältä ole mitään puunhalaajia, mutta toisaalta suoran sähkön ja öljyn miellämme korjauskohteessa edustavan jo mennyttä aikaa, jotain uutta on keksittävä. Olen nyt ottanut muutamaan maalämmön ratkaisun tarjoavaan yhteyttä ja siltä osin aukesi aivan uusi maailma – toisin kuin turkulaiset suunnittelijat, nämä itse asiassa yrittävät myydä omaa tuotettaan! Hintataso alkaa hiljalleen tasoittua, mutta kaikki meistä odottavat nyt, että saamme suunnittelun kautta saanerausratkaisun ulos eli tarjoukset voidaan tarkentaa. Olen edelleen miettimässä ”miltä näyttää vuoden 2012 maalämpöratkaisu vuonna 2062”, mutta tällä hetkellä se näyttää järkevimmältä ratkaisulta.

Lopuksi totuus karusta tilanteestamme. Vaikka tontti odottaa remonttia tulevaksi, se puskee sekä marjaa että omenaa! Useita litroja viinimarjoja on jo yritetty kanavoida pullomehuiksi, kymmenen omenapuun kypsyvä sato on vielä pudotellut tonttiin, joten mehupullojen säilömisen ohella olemme keränneet maasta jo yli kaksi roskasäkillistä eri omenalajikkeita – edelleen kiertoon meneväksi. Kymmenen omenapuuta on yksi monesta asiasta, joista tulemme tulevina vuosina karsimaan.