Viime päivät ovat edustaneet Turussa jo perinteistä marraskuun ilmanalaa: lämpöä on noin 10 astetta, mutta aamuja ja iltoja hallitsevat sade, pimeys, sumu ja kosteus.
Blogipäivityskin oli tässä myös hetken telakalla, kun oma koneisto vihelsi pelin poikki ja jouduin muutamaksi päiväksi lääkärihoitoon. Diagnoosina oli lähinnä sydänlihastulehdus, sekin luultavasti itse aiheutettu ja kun hoitoajan päälle tuli kuukauden verran rasituskieltoa, ihan itseä on tässäkin syyttäminen, kun ei muka sahaan saa tarttua!
Näistä pienistä pompuista huolimatta projekti on kuitenkin edennyt muiden vetovoimalla. Sinällään hieman näkymätön, mutta sitäkin merkityksellisempi listatyömaa on edennyt alakerrassa. Muutenkin alakerran arkielämä on jotenkin mennyt uomiinsa, vaikka perhe hieman joutuukin elämään jatkojohtojen. puutteellisen valaistuksen ja osittaisen leirielämän keskellä.
Yläkerrassa kattotyömaa on ottanut ratkaisevia loppuaskelia, viimeiset paneelikappaleet odottavat naulaajaansa. Työmaaosan lähestyessä maaliaan, lisäpuutavaraa on pitänyt välillä hakea useampaan kertaan ja eksoottisemmat sormipaneelit vaativat projektilaisia jalkautumaan aina Vehmaalle asti, mutta sieltäkin kotiin selvisivät!
Seuraavaksi ohjelmassa olisi asennettujen kattopaneelin päällemaalaus, mutta varsinkin lattiatavara saisi tulla - mutta ensin se pitäisi valita ja tilata! Luulen, että kipsilattian päälle tuleva, haluttu laminaattimalli on kutakuinkin haarukoitu, mutta mitä enemmän aikaa viettää internetin ihmeellisessä maailmassa, sitä enemmän tulee ajatuksia, että "mitä, jos kuitenkin".
Syksyn satoakin on edelleen prosessoitu, kellarin komero täyttyi pullotetusta ja pussitetusta omenamehusaaliista, myös oraville keräsimme satoa näytille.
Täytyy myöntää, että reilu kolme kuukautta muuton jälkeen oma työtahti ei ole kyllä ollut odotusteni arvoinen eli jollain tapaa on jäänyt löytymättä "kohta, mistä lähteä jälleen liikkeelle". Pihahommatkin on saatu sellaiseen rotiin, että niillä voi hyvin mennä häpeilemättä seuraavaan kevääseen. Tästäkin syystä voi todeta, että varsinkin yläkerta on nyt se osa, joka odottaa katkeamatonta huomiota ja uutteraa tekemistä. Tätäkin asiaa osaltaan edesauttaa aiemmin todettu fakta, että perheen tiivis leirielämä alkaa hiljalleen saavuttaa pisteen, jonka jälkeen yhteiseen arkeen osallistujille myönnetään hieman laajempi elintila.
Lunta ei siis täällä ole vielä näkynyt, kesäkumit säilyvät siis pakettiauton alla, antaa talven tulla ja yllättää! Ensimmäiset joulukuvastot ovat jo kotilaatikkoon tippuneet, mutta onneksi projektiryhmä ottaa vielä nopean "lämpökäsittelyn ennen" lanttulaatikkoa ja pukin tuloa!
Kettu! Tänään satoi talven ensimmäiset hiutaleet - siitä se taas alkaa, taas yllätti ja vielä ruotsalaisuuden päivänä!
Blogipäivityskin oli tässä myös hetken telakalla, kun oma koneisto vihelsi pelin poikki ja jouduin muutamaksi päiväksi lääkärihoitoon. Diagnoosina oli lähinnä sydänlihastulehdus, sekin luultavasti itse aiheutettu ja kun hoitoajan päälle tuli kuukauden verran rasituskieltoa, ihan itseä on tässäkin syyttäminen, kun ei muka sahaan saa tarttua!
Näistä pienistä pompuista huolimatta projekti on kuitenkin edennyt muiden vetovoimalla. Sinällään hieman näkymätön, mutta sitäkin merkityksellisempi listatyömaa on edennyt alakerrassa. Muutenkin alakerran arkielämä on jotenkin mennyt uomiinsa, vaikka perhe hieman joutuukin elämään jatkojohtojen. puutteellisen valaistuksen ja osittaisen leirielämän keskellä.
Yläkerrassa kattotyömaa on ottanut ratkaisevia loppuaskelia, viimeiset paneelikappaleet odottavat naulaajaansa. Työmaaosan lähestyessä maaliaan, lisäpuutavaraa on pitänyt välillä hakea useampaan kertaan ja eksoottisemmat sormipaneelit vaativat projektilaisia jalkautumaan aina Vehmaalle asti, mutta sieltäkin kotiin selvisivät!
Seuraavaksi ohjelmassa olisi asennettujen kattopaneelin päällemaalaus, mutta varsinkin lattiatavara saisi tulla - mutta ensin se pitäisi valita ja tilata! Luulen, että kipsilattian päälle tuleva, haluttu laminaattimalli on kutakuinkin haarukoitu, mutta mitä enemmän aikaa viettää internetin ihmeellisessä maailmassa, sitä enemmän tulee ajatuksia, että "mitä, jos kuitenkin".
Syksyn satoakin on edelleen prosessoitu, kellarin komero täyttyi pullotetusta ja pussitetusta omenamehusaaliista, myös oraville keräsimme satoa näytille.
Täytyy myöntää, että reilu kolme kuukautta muuton jälkeen oma työtahti ei ole kyllä ollut odotusteni arvoinen eli jollain tapaa on jäänyt löytymättä "kohta, mistä lähteä jälleen liikkeelle". Pihahommatkin on saatu sellaiseen rotiin, että niillä voi hyvin mennä häpeilemättä seuraavaan kevääseen. Tästäkin syystä voi todeta, että varsinkin yläkerta on nyt se osa, joka odottaa katkeamatonta huomiota ja uutteraa tekemistä. Tätäkin asiaa osaltaan edesauttaa aiemmin todettu fakta, että perheen tiivis leirielämä alkaa hiljalleen saavuttaa pisteen, jonka jälkeen yhteiseen arkeen osallistujille myönnetään hieman laajempi elintila.
Lunta ei siis täällä ole vielä näkynyt, kesäkumit säilyvät siis pakettiauton alla, antaa talven tulla ja yllättää! Ensimmäiset joulukuvastot ovat jo kotilaatikkoon tippuneet, mutta onneksi projektiryhmä ottaa vielä nopean "lämpökäsittelyn ennen" lanttulaatikkoa ja pukin tuloa!
Kettu! Tänään satoi talven ensimmäiset hiutaleet - siitä se taas alkaa, taas yllätti ja vielä ruotsalaisuuden päivänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja anna kaikenlaista palautetta sivustosta ja/tai sisällöstä!