Niin saatiin taas vuodenvaihteen pyhätkin lusittua ja kinkut syötyä! Kyllä osaa kelit olla oikukkaita, kun viime aikoina on saatu kaikkea; plusasteista ja vesisateesta on nopeasti vaihdettu lumeen ja paukkupakkasiin ja taas takaisin. Onneksi joulunaika sentään saatiin viettää valkoisissa maisemissa.
Pyhien jälkeen on ollut halu ottaa raksalla taas pieni ryhtiliike ja tehostaa toimintaa. Yläkerrassa saha on soinut ja pensselit sutineet oikein urakalla, kun paneelikatto alkaa olla kutakuinkin jälkimaalattu, ikkunasmyygit pääosin paikoillaan ja muut pienet "puusepän viritykset" ovat saaneet jonkinlaisen ratkaisun.
Omana ristinä on ollut lähinnä yläkerran muuripinnan tasoittaminen ja pinnoittaminen. Yrittämisen halulla sekä pienellä käsityöllä sain vanhan, osin jo rikkoutuneen laastipinnan tasoitettua. Karkeimpiin osiin käytin ihan muurauslaastia, mutta loppusiloitus hoitui tiilitasoitteella, joka on kyllä ollut erinomaisen helppo työstää jopa amatöörillekin! Sen lisäksi tiilitasoite antaa paremman pitopinnan lopulliselle käyttöpinnoitteelle, joka meidän tapauksessa on karkeaa antiikkilaastia. Työmaa on hieman vielä kesken, mutta sen osalta loppu kuitenkin jo häämöttää. Se todettakoon, että eivät nuo laastihommat kyllä ikinä kuulu niihin kaikista sisäsiisteimpiin urakoihin.
Mainitsinkin jo nuo "viritykset", niitä on ollut pohdinnassa parikin. Portaiden yläpäässä jököttää yksi ilmastointiputki, joka alunperin piti piilottaa väliseinän sisään. Väliseinä jäi kuitenkin tulematta, koska jouduimme peittämään pikkunurkkauksen (=työnimellä pleikkarinurkka) toisen seinän kokonaan muiden ilmastointiputkien tieltä. Päädyimme siis portaiden puolella avoimeen kaideratkaisuun, mikä taas työ tilaan enemmän valoa. Se työmaa tosin odottaa vielä tekijäänsä, mutta ilmastointiputken ympärille rakennettiin nyt kakkoskakkosrunko, jonka päälle olisi tarkoitus iskeä paneelipinta. Kyseinen nurkkaus on myös muuta huonetilaa matalammalla noin 30 sentin verran, joten oviaukkoon on nyt saatu jollain tapaa porrasrunko yhdelle askelmalle. Ratkaisu on sinällään OK, mutta tällaiseen näpertämiseen menee yllättävän paljon aikaa ja tupakkia - jos siis polttaisi.
Yläkerran vessakin alkaa hiljalleen saada seinä- ja kattopinnoille peitettä, kun oma muurityömaani on sen osalta saatu tehtyä. Vessan kattoon päätimme rakentaa samanlaisen rimoituksen kuin tehtiin alakerran kodinhoitohuoneeseen. Alle asennettiin läpiviennein koivuvanerilevy, johon sitten ammuttiin tällä kertaa valkoiseksi maalatut mäntyrimat. Pinta-ala on onneksi huomattavasti pienempi kuin alakerrassa, joten urakka etenee suhteellisen nopeasti.
Maalauksen ja muiden töiden hiljalleen valmistuessa pääsemme varmaan kohta jatkamaan yläkerran lattiapinnan laminointia. Se taas tietää sitä, että koko yläkerta alkaa hiljalleen näyttää huomattavasti valmiimmalta ja - ehkä - voimme kohta suunnitella yläkertaan muuttoa ainakin joidenkin tavaroiden osalta. Aika alkaa myös olla kypsä the sähkärin paluulle eli yläkerran kytkennät ja muut loppusäädöt alkavat olla suoritusvalmiudessa.
Vaikka Turun kelit ovatkin heitelleet suuntaan jos toiseen viime aikoina, olemme melko tunnokkaasti käyttäneet alakerran pönttöuunia ja puuhellaa. Se on näkynyt myös polttopuuvaraston hupeamisena, ensimmäinen kuormalavallinen on kohta kulutettu, tosin niitä on vielä 6-7 jäljellä, joten ihan puupulasta ei vielä oikein kehtaa puhua.
Pyhien jälkeen on ollut halu ottaa raksalla taas pieni ryhtiliike ja tehostaa toimintaa. Yläkerrassa saha on soinut ja pensselit sutineet oikein urakalla, kun paneelikatto alkaa olla kutakuinkin jälkimaalattu, ikkunasmyygit pääosin paikoillaan ja muut pienet "puusepän viritykset" ovat saaneet jonkinlaisen ratkaisun.
Omana ristinä on ollut lähinnä yläkerran muuripinnan tasoittaminen ja pinnoittaminen. Yrittämisen halulla sekä pienellä käsityöllä sain vanhan, osin jo rikkoutuneen laastipinnan tasoitettua. Karkeimpiin osiin käytin ihan muurauslaastia, mutta loppusiloitus hoitui tiilitasoitteella, joka on kyllä ollut erinomaisen helppo työstää jopa amatöörillekin! Sen lisäksi tiilitasoite antaa paremman pitopinnan lopulliselle käyttöpinnoitteelle, joka meidän tapauksessa on karkeaa antiikkilaastia. Työmaa on hieman vielä kesken, mutta sen osalta loppu kuitenkin jo häämöttää. Se todettakoon, että eivät nuo laastihommat kyllä ikinä kuulu niihin kaikista sisäsiisteimpiin urakoihin.
Mainitsinkin jo nuo "viritykset", niitä on ollut pohdinnassa parikin. Portaiden yläpäässä jököttää yksi ilmastointiputki, joka alunperin piti piilottaa väliseinän sisään. Väliseinä jäi kuitenkin tulematta, koska jouduimme peittämään pikkunurkkauksen (=työnimellä pleikkarinurkka) toisen seinän kokonaan muiden ilmastointiputkien tieltä. Päädyimme siis portaiden puolella avoimeen kaideratkaisuun, mikä taas työ tilaan enemmän valoa. Se työmaa tosin odottaa vielä tekijäänsä, mutta ilmastointiputken ympärille rakennettiin nyt kakkoskakkosrunko, jonka päälle olisi tarkoitus iskeä paneelipinta. Kyseinen nurkkaus on myös muuta huonetilaa matalammalla noin 30 sentin verran, joten oviaukkoon on nyt saatu jollain tapaa porrasrunko yhdelle askelmalle. Ratkaisu on sinällään OK, mutta tällaiseen näpertämiseen menee yllättävän paljon aikaa ja tupakkia - jos siis polttaisi.
Yläkerran vessakin alkaa hiljalleen saada seinä- ja kattopinnoille peitettä, kun oma muurityömaani on sen osalta saatu tehtyä. Vessan kattoon päätimme rakentaa samanlaisen rimoituksen kuin tehtiin alakerran kodinhoitohuoneeseen. Alle asennettiin läpiviennein koivuvanerilevy, johon sitten ammuttiin tällä kertaa valkoiseksi maalatut mäntyrimat. Pinta-ala on onneksi huomattavasti pienempi kuin alakerrassa, joten urakka etenee suhteellisen nopeasti.
Vaikka Turun kelit ovatkin heitelleet suuntaan jos toiseen viime aikoina, olemme melko tunnokkaasti käyttäneet alakerran pönttöuunia ja puuhellaa. Se on näkynyt myös polttopuuvaraston hupeamisena, ensimmäinen kuormalavallinen on kohta kulutettu, tosin niitä on vielä 6-7 jäljellä, joten ihan puupulasta ei vielä oikein kehtaa puhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja anna kaikenlaista palautetta sivustosta ja/tai sisällöstä!